jarrukanniainen

”Tunkekaa innovaatiot perseeseenne” - eli hyvät ja huonot innovaatiot

  • Innovaatiokritiikkiä
    Innovaatiokritiikkiä

Luin viime vuonna ilmestyneen Alexander Stubbin hallituksen tutkimus- ja innovaatiopoliittisen politiikkalinjauksen ”Uudistuva Suomi, tutkimus- ja innovaatiopolitiikan suunta 2015-2020” (http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tiede/tutkimus-_ja_innovaationeuvosto/julkaisut/liitteet/Linjaus2015-2020.pdf). Innovaatioiden paistatellessa viime aikoina myös uutisissa (http://nyt.fi/a1305986539679) halusin tarkastella asiaa blogin muodossa. Innovaatiojärjestelmistä puhutaan usein korkeakoulupolitiikan yhteydessä.

Innovaatio on päivän sana. Mielenosoituksissa innovaatiot pyydetään tunkemaan hanuriin kun taas hallituksen politiikkalinjauksissa innovaatiot yhdistetään vahvasti esimerkiksi talouskasvuun ja julkisen ja yksityisen yhteistyöhön. Innovaatio (uudennos) on uuden tai vanhan tiedon soveltamista uudeksi tuotteeksi, esineeksi, käytännöksi, palveluksi tai palvelukokonaisuudeksi. Usein puhutaan myös havaitun tiedontarpeen ja uuden tiedon kohtaamisesta.

Hanuriintunkemiskritiikki on ymmärrettävää ja paikallaan mikäli ottaa huomioon, että kritisoija haluaa esimerkiksi samalla kritisoida talouskasvun mielekkyyttä yhteiskuntapolitiikan ykköskriteerinä. On selvää, että erilaiset intressiryhmät käyttävät innovaatiopuhetta erilaisin tarkoitusperin ja tavoittein.

Italialais-amerikkalaisen tutkijan Mariana Mazzucaton mukaan (http://www.demos.co.uk/files/Entrepreneurial_State_-_web.pdf) suuri osa uusista yritysten menestyvistä innovaatioista eli tuotteista, palveluista tai palvelukokonaisuuksista perustuu julkisen korkeakoulutuksen ja/tai tutkimuslaitosten investointeihin eli käytännössä yhteiskunnan yhteisillä rahoilla kustannettuihin tutkimustuloksiin tai löydettyihin sovelluksiin. Mazzucato argumentoi, että yhteiset verovaroin kustannetut julkiset investoinnit innovaatiojärjestelmiin päätyvät lopulta usein yksityisiksi voitoiksi ja vain epäsuorasti yhteiskunnan hyödyksi muun muassa yrityksen maksamina veroina.

 

--

Abstraktia innovaatiopuhetta helpottaakseni käytän esimerkkinä ajan henkeen sopien ICT-alan innovaatioita. Ensin vallalla olevan käsityksen ja oikeistolaisten tavoitteleman ihanteellisen innovaatiojärjestelmän innovaatio ja toiseksi tälle vaihtoehto.

 

1.

Nykymallisen innovaatiojärjestelmän ihanteellinen innovaatio voisi olla esimerkiksi julkisten tietojärjestelmien kehitys yritysyhteistyöpainotteisesti hankkeen muodossa. Hankkeessa löydettyjä tietotarpeita, trendejä ja tietojenkäsittelyn sovelluksia hyödyntäen yksityinen hankkeeseen osallistuva yritys kehittää innovatiivisen uuden tietojärjestelmän, joka myydään kunnille, kuntayhtymille, sairaanhoitopiireille ja valtiolle.

Tämä innovaatiojärjestelmän tuottama innovaatio hyödyttäisi Suomea epäsuorasti tuomalla verotuloja yritykseltä sekä loisi ainakin teoriassa kilpailutuksen kautta tavoitteen tuottaa mahdollisimman tehokas järjestelmä. On huomattava, että tässä ”innovatiivisessa toiminnassa” yrityksen tavoite tehdä voittoa osakkeenomistajilleen on ensisijainen tavoite, ja järjestelmän luominen ja kehittäminen on tavoitteena vasta toissijainen.

On myös pantava merkille, että julkisen sektorin tehdessä sopimuksia yksityisen tahon kanssa esimerkin mukaisissa tietojärjestelmäkaupoissa ja -yhteistyössä kustannuksiin ei usein pystytä kunnolla laskemaan mukaan monimutkaisia transaktio- eli välillisiä ja hallinnollisia kuluja esimerkiksi oikeudellisesti tarkkojen ja pätevien sopimusten laatimisesta julkisten ja yksityisten intressien turvaamiseksi, tai esimerkiksi EU:n vaatimien kilpailutusten järjestämisestä syntyviä kuluja. Lisäksi transaktiokustannuksia syntyy myös kaupan jälkeen jokaisella kerralla, kun tietojärjestelmää tarvitsee päivittää tai korjata.

 

2.

Esimerkki Suomea eli Suomen kansaa suoraan ja kokonaisvaltaisemmin hyödyttävästä innovaatiosta voisi olla uusi, julkinen, ICT-alan instituutio, joka loisi Suomen julkiselle sektorille turvallisia, avoimeen lähdekoodiin perustuvia tietojärjestelmiä ja sovelluksia. Instituutio käyttäisi samoja ensimmäisessä esimerkissä mainittuja tuotteita, palveluita ja palveluketjuja hyödyntäviä, julkisesti tuotettuja innovaatioita toiminnassaan. Instituutio ei tuottaisi voittoa vaan olisi demokraattisessa ohjauksessa hyödyttäen suoraan Suomea.

Tämä vaihtoehtoinen innovatiivinen toiminta näkyisi talouskasvussa tosin vain epäsuorasti toteuttamalla tavoitetta helpottaa julkisen sektorin toimintaa sekä kansalaisen hyvinvointia ja arkea tietojärjestelmän käytettävyyden paranemisella.

Tämän kaltainen innovaatiopolitiikka ei pyrkisi ensisijaisesti kaupallistamaan tutkimustuloksia vaan kannustaisi pohtimaan innovaatioita innovaatiojärjestelmälaatikon ulkopuolelta.

 

--

Käytännössä siis esimerkin 1 mukaisessa tilanteessa yksityinen yritys hyödyntää julkisia resursseja ja investointeja oman toimintansa kehittämiseen eli voiton maksimoimiseksi. Nykymallinen innovaatiojärjestelmä kannustaa julkisia korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia edellä mainitun kaltaiseen yhteistyöhön yksityisen sektorin kanssa eli kaupallistamaan tutkimustuloksia.

Esimerkin 1 mukaisella innovaatiojärjestelmämallilla on tällä hetkellä vahva kannatus Suomen korkeakoulukentällä eikä muille näkökulmille ja diskursseille ole juurikaan tilausta saati tilaa.

Palaan alussa mainitsemaani talouskasvun kritiikkiin. Vaikka kalliimpi esimerkin 1 innovaation soveltaminen yhteiskunnassa varmasti nostaisi bruttokansantuotetta vahvemmin (yksinkertaisesti siksi, koska se olisi kalliimpi), on minusta täysin selvää, että esimerkin 2 innovaation soveltaminen olisi yhteiskunnalle halvempi, turvallisempi ja järkevämpi tapa tehdä julkista innovaatiopolitiikkaa.

 

--

Tässä kontekstissa ”tunkekaa innovaatiot perseeseenne” on viestinä on ymmärrettävä ja jopa kannatettava kansalaisen etua ajatellen, vaikka asia onkin vaikea selittää lyhyesti. Viime aikojen innovaatiohehkutusta voisi toisaalta kutsua siis myös innovaatiosokeudeksi.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Innovaatiojärjestelmän ihanteellinen innovaatio voisi olla esimerkiksi julkisten tietojärjestelmien kehitys yritysyhteistyöpainotteisesti hankkeen muodossa."

Hyvä esimerkki innovaatioiden käytöstä on HUS:in jenkeistä ostama Apotti eli ei edes yritetä käyttää suomalaista julkisten tietojärjestelmien kehittämisessä.

Käyttäjän jarrukanniainen kuva
Jari-Pekka Kanniainen

Tarkoitin esimerkin mallin mukaista ihanteellista innovaatiota, en omasta mielestäni ihanteellista.

Mutta juurikin näin. Monet elementit yksityisesti tuotetuissa tietojärjestelmissä on julkisesti tutkittua ja tuotettua tietoa sekä osaamista. Julkiset riskit, yksityinen hyöty, kuten Mazzucato sanoo.

Käyttäjän timoalivehmas kuva
Timo Ali-Vehmas

Ei nykyinen innovaatiosysteemi mikään ideaalinen ole. Mutta en tiedä, jos ehdotettu ratkaisu olisi sen parempi, arvelisin, että se olisi vielä huonompi siksi, että

. jos se keskittyisi vain kotimarkkinaan, niin innovaatiot tulisivat hyödynnettyä vain vähän. Erityisesti ICT on globaali business ja kertaalleen kehitetty systeemi voidaan myydä paljon halvemmalla kun se myydään moneen kertaan.

. argumenteissäsi ostajan kyvyttömyys on ongelma. Niin onkin ja sitä ei poistaisi se, että toimittaja on ei kaupallinen. Se voisi johtaa vielä huonompaan tilanteeseen.

. onko tarkoitus, että samalle sovellus alueelle olisi vain yksi voittoa tuottamaton yhteisö? Jos olisi useampia, kuka päättää kenen systeemi hankitaan? jos on vain yksi, kuka pitää huolta, että toimitukset ovat laadukkaita. yleinen ongelma monopolipositioissa on huonot tuotteet.

. ..

monta muutakin kysymystä on...

Mutta siinä mielessä olen samaa mieltä, että nykysysteemiä pitää parantaa ja itse systeemiin me tarvitaan innovatiivista asennetta ja uusia ajatuksia, kiitos niistä.

Käyttäjän jarrukanniainen kuva
Jari-Pekka Kanniainen

Ehdotettu ratkaisu on toki vain esimerkki. Kärki on nykyisen innovaatiopolitiikan kritiikki: suuri osa julkisesta rahasta vuotaa yksityisiksi voitoiksi eikä ole kansalaisen etu.

Toimituksen poiminnat