*

jarrukanniainen

Suomalainen hyvinvointijärjestelmä ja sen kehittäminen

Mitä julkiset hyvinvointipalvelut ovat? Niitä ovat perustuslain turvaamat toimeentuloon liittyvät palvelut, sosiaalipalvelut kuten aikuissosiaalityö, mielenterveystyö, vammaistyö, maahanmuuttotyö, perhetyö ja nuorisotyö, terveyspalvelut perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon. Osa palveluista tuotetaan sekoituksena yksityisen ja julkisen välimaastossa kuten työterveydenhuolto. Niitä ovat myös koulutus- ja kulttuuripalvelut lähtien päiväkodeista yliopistoihin ja nuoriso- ja kulttuurikeskuksista museoihin.

Julkinen palvelu perustuu aina lakiin ja todettuun tarpeeseen. Viime vuosikymmenten uuden julkisjohtamisen myötä itse lakien perustus ja hyvinvoinnin vaatimus ja tarve ovat vähenneet arvojärjestyksessä. Tarpeiden analysointi, pahoinvoinnin ennaltaehkäisy ja laaja, universaali kansanterveys ja -hyvinvointi ovat korvaantuneet tehokkuuspuheella ja yksityisen sektorin lyhyen aikavälin voitontavoittelulla. Uusin teoreettinen tarkastelu julkisista palveluista on jo vuosia sitten suuntautunut kohti kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä julkisista palveluista palvelujärjestelminä ja osoittanut merkkejä tehokkuusvaatimusten näennäisyydestä ja paikkaansa pitämättömyydestä.

Yksityisessä sektorissa ei ole lähtökohtaisesti mitään pahaa, kunhan sitä ajavalle osakkaiden ja osinkojen kasvattamiselle tehdään rajat. Mitä lähemmäs tuotettava palvelu kohdistuu kansalaisen perusoikeuksia, sitä monimutkaisempaa on tuottaa palvelu yksityisenä ja yksinkertaistaa monimutkainen pitkälle aikavälille sijoittuva oikeus-, tarve- ja vaikutusarvio tuotteistamiselle ja voitontavoittelulle. Yksityisen tuotannon (ja hallinnollisen eriyttämisen) kannalta on kuitenkin huomattava, että mikäli palvelut ja oikeudet turvataan lakisääteisesti ja perustuslakia kunnioittaen, vaaditaan julkisen ja yksityisen hallinnoinnin väliin valtava määrä oikeudellista sopimista. Näiden sopimusten luominen ja tuominen kilpailutuksen alle maksaa julkista rahaa huimat määrät, jotka usein jätetään julkisessa keskustelussa huomioimatta. Usein kilpailutukseen ja sopimustekniseen osaamiseen käytetään myös yksityisiä konsulttipalveluita lisäten transaktio- eli hallinnollisia kustannuksia.

Julkisten palveluiden luonne on ihmistyötä, jossa työtä tehdään persoonalla ja jossa yksi virhe työssä voi maksaa kokonaisen ihmisen elämän. Se on myös työtä, jossa työtä lisäämällä voidaan ennaltaehkäistä ehkä tai todennäköisesti tapahtuvia ihmisen hyvinvoinnille haitallisia tapahtumia tai tapahtumakulkuja. Työ on monipuolista ja vaatii usein ymmärrystä sosiologiasta, psykologiasta, kasvatustieteistä, terveystieteistä, lääketieteestä sekä lisääntyvässä määrin myös teknologisista tieteistä. Yhden hyvän julkisen alan innovaation soveltuvuus ja käytettävyys yleisesti vaatii paljon tutkimustietoa sekä soveltamista eri konteksteihin, liittyi se sitten maahanmuuttotyön kielen ja kulttuurin opetukseen tai masennukseen kehitettävään käypähoitoon.

Sosiaalialan asiantuntijana ja hallintotieteen maisteriopiskelijana olen saanut katsannon hyvinvointijärjestelmän sekä alhaalta ylöspäin että myös hallinnon ja järjestelmän verkoston monimutkaisuuteen. Yksityisen tuotannon intressi julkiseen hyvinvointijärjestelmään on kapea ja sen perustelut ovat kovin kestämättömiä. On myös havaittavissa korruptiota, joka ilmenee puolue- ja talouseliitin avainhenkilöiden siirtymissä instituutioista toiseen ja antaen syyn epäillä julkisten palveluiden alalle suuntautuvaa yksityisen edun tavoittelua kollektiivisen hyödyn kustannuksella.

Hyvinvointipolitiikkaan tulisi tuoda uusi, virkistä aalto, joka korostaa kansalaisten hyvinvointia laajalti ja universaalina oikeutena. Ensin tulisi arvioida erilaiset tarpeet hyvinvointipalveluille ja ennaltaehkäisylle niin, että jokainen kansalainen pystyy luottamaan, että saa tietoa myös palveluista, joita ei välttämättä edes huomannut olevan tarjolla. Kun kattava järjestelmä on luotu, arvioidaan sen vaatimat resurssitarve ja turvataan edellytykset. Yhdistämällä julkisten palveluiden työntekijöiden ja hyvinvointipolitiikkaa tutkivien tutkijoiden asiantuntijuus löydetään ne alat, palvelut, sokeat pisteet ja kipukohdat yhteiskunnassa, joihin investoimalla hyvinvointi universaalissa mielessä lisääntyy.

Huomaa, että ero on huima nykyiseen kehitykseen verrattuna; yksityistämisvaatimuksen kulmakiviä on markkinoiden tuoma tehokkuus, joka perustuu vanhaan käsitykseen julkisten palveluiden kehittämisestä tehokkuusnäkökulmasta. Nykyinen käsitys pienentää budjettia (input), vaatii rakenteellisia uudistuksia (tehokkuus ja kustannusten pienentäminen) ja lopuksi odottaa nykyistä laadukkaampaa ja määrällisesti suurempaa lopputulosta (output). Pienentämällä resursseja esimerkiksi mielenterveys- tai vammaistyössä saadaan näennäisesti sama aikaiseksi kuin aikasemmin, mutta sosiaali- ja terveysalan vaikutukset laadullisena ovat merkittävästi erilaisia. Yksi tukematta ja palveluitta jäävä masennukseen sairastunut henkilö tulee pitkällä aikavälillä maksamaan muilla yhteiskunnan sektoreilla huomattavasti enemmän kuin mitä järkevästi suunniteltu ja arvioitu resurssi palvelulla olisi vaatinut.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Kun arvio hyvinvoinnin lisäämisestä tai ennaltaehkäisevästä palvelusta tehdään, on jokainen ennaltaehkäisevä toimi laskettava lopputulokseen positiivisena vaikutuksena, ei pelkästään menona, kuten markkina- ja tehokkuusajattelu tekee. Tämä on varsin rationaalinen keino tehdä hyvinvointipolitiikkaa. On siis hyväksyttävä julkisten palveluiden merkitys ja positiivinen vaikutus yhteiskunnalle. Usein vaikutus on epäsuora ja pitkälle aikavälille sijoittuva ja on helposti näennäisin argumentein kumottavissa. Liian usein jätetään huomioimatta julkisten palveluiden työntekijän ja alempien esimiesten näkökulma siihen, mitä lisäresursseilla saisi aikaan. Heillä on ainutlaatuinen ja paras tieto siitä, mitä palveluiden arjessa tapahtuu kansalaisten kanssa palveluja läpikäydessä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Hyvinvointijärjestelmämme kohta kaatuu. Kaikista tukitoimista on tullut kaikille kuuluvia ansaittuja etuja. Kuten lapsilisät, joita esimerkiksi kahta BMW-autoa pihassaan pesevä perhe ei tarvitsisi.
Aikoinaan ihmettelimme, kun Ruotsissa Berit kysyi Birgitalta; joko olet pitänyt toukokuun sairasvapaasi. Tänään moraalimme on samalla tasolla.

Toimituksen poiminnat