Kunnan koolla ei väliä, mutta sisällöllä on

Suomi on suuri, jo kansainvälistynyt yhteisö, jonka suurin valta on eduskunnan käsissä. Sen lisäksi, että suomalaiset identifioivat itseään suomalaisina, kuuluvat he samalla myös moniin muihin yhteisöihin. Näissä yhteisöissä jaetaan yhteisiä asioita, päätetään yhdessä tai toisten puolesta asioita erilaisilla sopimuksilla ja luottamuksella. Valtaa on näissä itseään uudentavissa yhteisöissä joka puolella otettavana ja vietävänä.

Kunta on yksi näistä yhteisöistä, vaikkakin hyvin moniselkoinen ja monella tavalla ymmärretty. Mitä suurempaan kuntaan tai kaupunkiin eksyt, sitä todennäköisemmin sen monimutkaiseen kokonaisuuteen eksyt toisenkin kerran. Kunnan olemassaolon syy on kuitenkin varsin simppeli: hoitaa lakisääteiset tehtävät (joista suurin osa on sosiaalipolitiikkaa) ja itsehallinnon nojalla itselleen ottamat tehtävät.

Kuntien tulevaisuus on kysymysmerkin takana, ja kysymystä asetellaan eri asemista voimakkaasti tämän kevään ja tulevan syksyn aikana. Minulle kuntauudistus sinänsä ei ole kirosana, mutta minulla on pelkoni Kokoomuksen tausta-ajatuksista sen takana. Suurin niistä itse luvatun kuntauudistuksen lisäksi on ja on ollut kuntien "uudistumisessa" etenevissä määrin käytettävä yksityistäminen ja ulkoistaminen. Trendi on ollut valtaan pyrkivä jo 90-luvulta saakka.

Nuoret kunta-alalle suuntaavat hallintotieteiden opiskelijat sanovat miltei yksissätuumin "kyllä" voimakkaammalle markkinoille antautumiselle palveluiden tuottamisessa. Ilmeisesti on vaikea nähdä vaihtoehtoa tilanteessa, jossa markkinaehtoisuus on jo totta. Suomella ei ole pro-EU-poliitikan kautta ollut mahdollisuuksia sanoa vastaan EU:sta tuleville kilpailuttamisvaatimuksille. Aluehallintojärjestelmien, valtion ja Euroopan Union välisistä ja päällekkäisistä oikeudellisista kysymyksistä ja Euroopassa vallalla olevasta oikeistolaisesta politiikasta tämän suhteen on puhuttu julkisesti aivan liian vähän.

Hyytävää luettavaa tuli Suomeen Ruotsin vanhustenhuollon raportin kautta. Mehiläisen pääomakikkailut muistuttivat myös asiasta jokin aika sitten. Lääkäreitä on irtisanoutunut ja siirtynyt yksityiseen firmaan keikkalaiseksi paremman palkan perässä. Käytännön kilpailuttamistoiminnassa virkamiehillä ja luottamushenkilöillä kunnissa ei ole aikaa tarkistaa jokaisen tarjouksen takana olevan jättimäisen kansainvälisen yhtiön toimintaa kattavuudessaan - näkökulmista, toimiiko se yhteiskuntavastuullisesti ja eettisesti muualla maailmassa. Toisaalta, ajankin kanssa se voisi olla miltei mahdotonta veroparatiisien ja joidenkin valtioiden lainsäädännössä olevien suojien vuoksi.

Suomalainen sosiaali- ja hyvinvointipolitiikka on ollut toimivaa ja turvallisesti kansalaisten ja kuntalaisten käsissä ja näihin käsiin se olisi mielestäni kannattavaa palauttaa. Yksityistäminen on kuntalaisten näkökulmasta hyödyllisempää ja helpommin kontrolloitua pienemmissä osissa ja vain tarpeen tullen.

Suomessa on nyt kokoomuslainen pääministeri ja presidentti, jotka molemmat kannattavat hyvinvoinnin kilpailuttamista markkinoilla. Pidetään me loput suomalaiset huolta, että kuntavaaleissa valtuustoihin saadaan ihmisiä, jotka haluavat pitää vallan perusasioista lähellä kuntalaista eivätkä tue ylimääräisiä, vaikeasti valvottavia sopimuksia yksityisen sektorin kanssa etenevissä määrin.